Fivefingers Speed - sekä pari sanaa paljasjalkajuoksusta

"Paljaana, paljaana" - lauloi Juha Vainio aikoinaan.

Miten suhtautua kenkiin, joiden jalkaan laittaminen on alkuunsa jo aivan ärsyttävän hankalaa? Varvasparkani ovat niin kovin takertuneet toisiinsa, ne ovat olleet vuosia kehnojen kenkien yhteen painamina aina lapsuudesta aikuisuuteen, ja nyt varpaiden pitäisi muka mennä omiin mukaviin koloihinsa, eikä vain nojailla kaveria vasten. Onneksi kärsivällisyydellä ja varpaita harottelemalla kengät saa kuin saakin jalkaansa. Ehkä tämä kenkien pukeminen nopeutuu sitten kun kengät vähän joustavat ja varpaani tottuvat.

Ostamani Speed-malli on nauhoitettava, toinen vaihtoehtoni oli Bikila, mutta uskottelin itselleni, että nauhoituksen avulla kenkä istuu paremmin jalkaani, eikä jalan korkeussuunnan istuvuus (jalkapöydästä) tule olemaan ongelma. Myönnettäköön, että pidän myös nauhoitetun jalkineen ulkonäöstä paljon enemmän, joten estetiikkakin saneli ehtojansa ostopäätöksen suhteen. Ai niin, ja Speedit sai alesta, Bikiloja ei (alepareista ei ollut kokoja!).

Aiemmat kokemukseni paljasjalkakengistä ovat tulleet 2006-vuonna hankkimistani Feelmaxeista. Tuolloin paikallinen retkeilykauppa möi minulle aivan ensimmäisen tuotekehittelyvaiheen Feelmaxit (ilmeisesti Keprotec-pohja, malli: Lappa), mainostaen niiden sopivuutta juoksemiseen ja lupasivat niiden toimivan ihan kaikilla alustoilla. Tämä aivan ensimmäinen Feelmax-pari kului pohjista rikki ihan peruskävelylenkkien jälkeen. Kävelin (ja vähän juoksinkin) vaihtelevilla alustoilla. Sain sitten reklamaationa tilalle uuden parin, ja myyjä kertoi valmistajan sanoneen, että asfaltilla ei parane kävellä. Se siitä monikäyttöisyydestä, jätinkin tilalle saamani parin ns. aikalailla roskienvientikengiksi, joiden tilalle sain sitten Reinot, joilla on talvisin kivempi viedä roskia (sori Feelmax).

Tänä kesänä aloitin sitten Feelmax-parini uudelleenkulutuksen. Aloitin heti lähes 6km lenkillä, jonka seurauksena pohkeeni olivat kuin lyijyä seuraavan viikon ajan, eikä venyttelystä ollut apua. Olin tietysti lukenut miljoonat kertomukset paljasjalkailusta, ja siitä kuinka harjoittelu kannattaa aina aloittaa todella lyhyistä kokeiluista, mutta enpä sitten muistanut tätä kun juokseminen tuntui niin mukavalta. Kyllä minun kulunut Karhu M10-parini ja Adizeroni ovat ihan kivoja kenkiä, mutta ei niillä juostessa tule samalla tavalla käytettyä jalkojen lihaksia kuin paljasjalkaillessa. Muutaman lenkin jälkeen pohkeet eivät enää menneet niin jumiin päkiävoittoisesta askelluksesta, joten ehkä tässä on vielä toivoa.

Tänään sitten koeajoin sisään Fivefingerseja nopealla 4km lenkillä. Hassuinta oli nimenomaan varvastuntuma. Feelmax antoi varpaitteni olla nivoutuneena turvalliseen nippuunsa, mutta Fivefingers vaatii varpailta itsenäistä toimintaa. Tuntuma oli aluksi todella outo, mutta puolivälissä varpaat antoivat periksi eikä tämä tuntuma enää haitannut.

Siinä missä minun ohutpohjaiset Feelmaxini (joilla ei saisi edes juosta ilmeisesti) tuntuvat lähinnä sukilta jalassa, ja kaikki alustat joissa on pieniä irtokiviä ovat tuskaisia taipaleita, on Feelmaxeilla varsin miellyttävää maastossa kuin maastossa. Fivefingersin pohja on huomattavasti paksumpi kuin näiden ekojen Feelmaxien (nykyiset Feelmaxit lienevät ihan yhtä suojattuja?), ja näihin ekoihin Feelmaxehin verrattuna Fivefingers Speed on lähes vaimennettu, tai pitäisikö sanoa suojattu kenkä. Pikkukiviä ja käpyjä sisältänyt metsäpolku ei aiheuttanut kivuliaita murahduksia, asfaltti tuntui yhä asfaltilta. Eli Fivefingersin paljasjalkatuntuma oli vieläkin ihan luonnollisen oloinen, mutta suojaavuus oli omaa luokkaansa.

Ehkä on väärin vertailla suoraan kahta tuotetta, joista toinen edustaa oman yrityksensä tuotekehittelyn alkutaivalta, ja toinen taas tuotekehittelyn huippua. Mutta enpä sitten koskaan innostunut hankkimaan Feelmax-firman uudempia kenkämalleja, kun jäi vähän hapan maku suuhun tuosta kengästä. Tosin, ehkä jälleenmyyjien markkinointi oli harhaanjohtavaa, ei itse valmistajan.

Toivon Fivefingersille pitkää ikää, ilmeisesti jotkut ihmiset ovat pystyneet juoksemaan huikeita kilometrimääriä asfaltilla ilman suurempaa rikkoutumista. Vibram Fivefingers on näin alkutuntuman perusteella ihan kaiken hypensä ansainnut ja kaikinpuolin erinomainen tuote.

Ai niin, näyttäväthän ne vähän hassuilta. Lopuksi vinkki kesän paljasjalkailuun. Jos pelkäät huumeneuloja ja lasinsiruja, etkä siksi uskalla kulkea ihan oikeasti paljain jaloin, suosittelen tekemään kävelyretkiä hautausmaille. Hautausmaalla on yleensä takuulla puhtaat nurmikot ja siruttomat kävelypolut, tosin juoksemista en hautausmaalla suosittele, voi herättää lievää paheksuntaa.