Kieliä ei tarvitse opettaa, altistuminen riittää

Opetusministeri Henna Virkkunen päästeli 6.11 Helsingin Sanomain sivuilla, että englanninopetus voisi alkaa vasta viidennellä luokalla, koska englantia "kuulee niin paljon tv:stä ja internetistä" ja muita erinomaisesti perusteltuja syitä.

Ongelmani tämän perustelun kanssa ovat moninaisia. Niiden kaikkien listaaminen saisi sormenpääni kramppaamaaan, joten pidetään kirjoitukset lyhyinä.
Ensinnäkin, internet on täynnä täysin suodattamatonta englantia, ja tämän suodattamattoman, ja usein kieliopillisesti arveluttavan englannin on internettiin tuottaneet, yllättävän monesti miljoonat ihmiset, jotka eivät kieltä itse äidinkielenänsä puhu, eivätkä näin ollen ole luotettavia sen tuottajina.Myönnettäköön, etteivät monet äidinkielenänsä kieltä puhuvat ole hyvä esimerkki, jolle tulisi altistua. Minä voisin olla se kehno esimerkki kaikille, jotka luulevat voivansa kuunnella minun suomea etäisesti muistuttavaa puheensorinaani, ei siitä kukaan mitään oppisi!

Jos kukaan ei ohjaa tai suodata altistumista, kuka kertoo näille kulttuurituotteiden kautta kielelle altistuneille, esim. että "Fuck off" on aika pirun ruma ilmaisu, jota ei hirveästi kannata hokea osoituksena omasta kielitaidosta. Altistumalla oppiikin suomea kohtuu hyvin, siksipä moni ulkomaalainen joka on "altistunut" suodattamattomalle suomelle, osaa sanoa selvällä suomella: "vittu, saatana, perkele". Mihin opettajia siis edes tarvitaan? Tai pätevää varhain alkanutta kieltenopetusta?

Jos nyt lonkalta sanoisin, että ruotsin kaikenlainen opettaminen voidaan korvata parilla tunnilla FST:n ohjelmia ja aktiivisella osallistumisella netin ruotsalaiselle keskustelufoorumille, pidettäisiin minua hulluna tai vitsiniekkana. Mutta, jos englanti on niin helppoa, että sitä oppii vain altistumalla, ilman mitään ohjausta tai neuvoja oikeasta kielenkäytöstä, kieliopista tai lausunnasta, voidaan kai samaa retoriikkaa käyttää mihin tahansa kieleen.

Henna Virkkunen on muuten mielestäni paras opetusministeri sitten Johannes Virolaisen. (valmiiksi nauhoitettua naurua tähän)

Minähän siis en varsinaisesti vastusta pakkoruotsia, minä vastustan suomalaisessa mediassa turhan useasti esiintyvää diskurssia, jossa pakkoruotsi on saatu vaikuttamaan ikiaikaiselta suomalaisuuden osalta, vaikka kyseessä on 60-luvun lopun poliittinen päätös, vieläpä ihmisten tekemä sellainen. Peruskoulu-uudistus tapahtui vaiheittain, ja ruotsi hiipi suomenkielisiin kouluihin myöhäisimmillään vastan 1970-luvun loppupuolella. On perin outoa, ettei tätä yhtä poliittista päätöstä saisi kyseenalaistaa, leimaantumatta esim. Persuksi tai muuten vain oudoksi. Ymmärrän hyvin, että 60-luvun muuttoaallon myötä ruotsin osaaminen koettiin hyödylliseksi, ja näin osoitan suurta ymmärrystä niitä kohtaan jotka tuon uudistuksen läpi runnoivat. Valitettavasti lakien pitäisi muuttua aikojen mukana, ja tuo laki nimenomaan kuvastaa sitä 1960-luvun lopun tilannetta, eikä suinkaan 2010-luvun Suomea.

Mutta, onneksi nyt meillä on käsissämme jo peräti 40 vuotta (joissain kunnissa 30 vuotta) käytännön läheistä materiaalia siitä, kuinka hyvin pakollinen toisen kotimaisen opetus on lisännyt ruotsin osaamista suomenkielisten parissa. Tulokset ovat häkellyttäviä, sillä meillähän on pitkällisen ja hartaan opetustyön tuloksena tunnetusti nyt vain kielitaitoisia valtion virkamiehiä/naisia, eikä siksi koskaan jouduta esim. jakelemaan varoituksia poliisille puutteellisesta kielitaidosta. Samoin kaikki 70-luvulla peruskoulunsa käyneet osaavat ruotsia kuin olisivat syntyneet rapujuhlissa snapsilaiskourassa.

Kaikkia poliittisia päätöksiä pitää kyseenalaistaa, ja minä kyseenalaistan. Uskallan väittää, että tuo 60-luvun lopun peruskoulu-uudistus on epäonnistunut toisen kotimaisen opettamisen osalta.
Valitettavasti poliittisen päätöksen kyseenalaistaminen tuntuu johtavan vain huonompiin poliittisiin päätöksiin, näitä olisivat mm. ruotsinopetus jo viidennellä luokalla (koska vika ei voi olla siinä, ettei ruotsi ole nykykään merkityksellinen suurelle osalle suomenkielisistä, vaan siinä että he alkavat opettelemaan sitä hankalassa puberteetissa... ). Huonointa olisi myös korvata ruotsi venäjällä esim. Tohmajärven kunnassa Pohjois-Karjalassa.

Tästä päästäänkin suurten kysymysten äärelle: Miksi valinnaisuus olisi niin kamalaa? Suurimmalla osalla ruotsinopettajista on kaksoispätevyys opettaa myös jotain toista kieltä, ja jos ei ole sellaisen saa 25+35op tyylisellä kokonaisuudella vaikka avoimesta yliopistosta. Oppia ikä kaikki, ja ainahan voi lukea saksaa jos osaa jo ruotsia, eller hur? Näinhän sitä aina on sanottu, samoin aina voi lukea serbiaa ja sitten vasta venäjää, yhtä loogista. Useimmiten tämä ruotsinopettajien toinen pätevyys on jokin oikea eurooppalainen valtakieli, joten työt tuskin loppuisivat ruotsinmaikoilta, jos kielten suhteen saisi harjoittaa valinnaisuutta. Voisi jopa olla, että jokaisesta idän pikkupaikkakunnan koulustakin löytyisi yksi luokallinen motivoituneita tulevia nordisteja, jotka pänttäisivät tehokkaasti ruotsia hyvässä motivoituneessa ilmapiirissä.

Ideaalitilanne olisi, jos ala-asteella oppilaat kävisivät ns. tutustumisjaksoja joissa heille esiteltäisiin erilaisten kielten opettelemista. Tämän perusteella, valittaisiin sitten itselle mieluinen kieli. Tosin, tämä olisi mahdollista tietenkin vain utopiassa. Muistan, kuinka omalla ala-asteellani saksan valinneet kolme oppilasta pakotettiin englannin lukijoiksi, koska heidän pieni määränsä ja koulun pienuus eivät mahdollistaneet oman saksanryhmän perustamista tai opetusta. Ehkä nykyaikana osattaisiin tehdä asiat toisella tavalla ja mahdollistaa opetus monilla eri tavoilla, vaikka esim. sitten toisen koulun ryhmässä jos ei muuten.

Minunkin pitäisi suorittaa "pois alta" pakollinen virkamiesruotsi. Mutta, enhän voi, sillä sana virkamies on nykyaikana aivan liian seksistinen ja naisia marginalisoiva. Muuten kyllä mielelläni, mutta en vain voi osallistua tuollaiseen patriarkaaliseen sortoon.